Page 19 - Suomen Kuurosokeat ry:n vuosijulkaisu 2016
P. 19

Seppo Kamppinen lähdössä ulkoilemaan oman tukihenkilönsä kanssa.
”Käymme kahvilassa, jäätelöllä, joskus lou- naalla, juttelemme kuulumisia ja maail- man tapahtumista. Säännöllinen virkistys- hetki.”
”Jutellaan tuettavan päivän ja viikon ta- pahtumista sekä tulevaisuuden suunnitel- mista. Täytetään minun tekemiä ristisana- tehtäviä ja piirrellään. Joskus ulkoillaan.” ”Tuulahdus tavallisesta elämästä.Tuetta- valleni tärkeää on suhteemme jatkuvuus ja luotettavuus, tapaamisista on tullut viikoit- tainen rutiini.”
”Hän odottaa minua ja jos en ole päässyt tapaamaan, saan nuhteita siitä, miksi en ole käynyt.”
”Tuettavani voi tapaamisissamme purkaa mieltään ja kertoa kaikesta omalla vahval- la kielellään. Ei tarvitse yrittää viittoa ns. selkokieltä.”
”Hänellä ei enää ole omaisia. Olen ainoa
joka käy siellä häntä viikoittain katsomas- sa. Hän ilahtuu tulostani.”
Tukisuhteen alkuvaiheessa yksi sen suu- rimmista haasteista on yhteisten kommu- nikointi- ja toimintatapojen löytäminen. Tukihenkilön kommunikointitaidot kehitty- vät yleensä tukisuhteen aikana varsinkin, jos tuettava neuvoo ja ohjaa häntä sekä kertoo avoimesti omista toiveistaan. Jotkut tuettavat ovat viittomakielisiä ja ennen kuin ennestään viittomaton tukihenkilö oppii viittomaan, keskustelut jäävät melko suppeiksi. Tästä huolimatta tukisuhde voi toimia, jos tapaa- misten sisältö on enemmän toiminnallinen. Esimerkiksi yhdessä käveleminen onnistuu periaatteessa ilman kieltäkin. Kun on tar- vetta syvempään keskusteluun, tukihenkilö
ja tuettava voivat sopia tulkin tilaamisesta. Tulkin käyttö ei kuitenkaan ole kovin yleistä
19


































































































   17   18   19   20   21